VÄNTTISTEN
sukuseura ry
Nimen taustaa
Savolaisen väestön sukunimistö on peräisin Karjalasta. Savoon muuttajat toivat nimensä tullessaan, aivan kuten Vänttisten esi-isätkin. Vänttinen-nimestä on löydettävissä vanhoja tietoja Karjalasta. Eräs Vänttisten nimen varhaisversion kantajista löytyy vuodelta 1551 Michil Wentthe tai Michel Wändeine, joka asusteli Jääsken alueella. Vuodelta 1564 löytyy myös Viipurista Hen Venthen eli Henrik Venthen, tai niin kuin me sanoisimme, Vänttinen.
​
Vänttinen nimi polveutuu sanasta Vincentius, joka on ollut keskiajalla suosittu ristimänimi. Vincentius tarkoittaa voittajaa tai valloittajaa. Kantamuoto lienee latinan kielen verbi vincere, valloittaa.
Nykyisen sukututkimuksen mukaan Vänttisten tarina alkaa 1600-luvun alussa Härmäniemestä, Joutsenlahden kylästä, silloisesta Rantasalmen pitäjästä. Sittemmin Joutsenlahti on kuulunut Kangaslammin kuntaan ja nyttemmin Varkauden kaupunkiin. Leppävirran alueelle Vänttiset saapuivat muutama vuosikymmen myöhemmin, viimeistään 1640-luvulla. 1700-luvun puoliväliin mennessä Vänttiset muodostivat Savon alueella jo useita sukuhaaroja: edellä mainittu Joutsenlahden haara, Pyylin haara Heinävedellä sekä Saijanlahden ja Rummukkalan haarat Leppävirralla. Kokonaisen haaran verran Vänttisiä löytyi myös Karjalasta ainakin Kiteeltä ja Impilahdelta. Kiteeltä sukua siirtyi 1780-luvulla Tohmajärvelle ja Impilahdelta Sortavalaan.
​
Vänttinen on vahvasti savolainen suku vuosisatojen ajan. Eniten nimenkantajia on Savon seudulla Vänttisten perinteisillä asuinsijoilla: Varkauden, Leppävirran, Rantasalmen ja Heinäveden alueella. Savon ulkopuolelle ei juurikaan muutettu. 1800-luvun lopulla muuttoliikettä tapahtui lähinnä Karjalaan, sillä Viipurin ympäristö tarjosi hyviä työmahdollisuuksia. Vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen ovat Vänttiset levinneet sankemmin joukoin ympäri Suomen. Vänttisiä löytyy niin pääkaupunkiseudulta, Länsi-Suomesta kuin Pohjanmaaltakin.
​
Sprengtportenin Savon kartastossa on kartta vuodelta 1776, jossa näkyy Härmäniemi ja sen ainoana talona Vänttisten kantatila Pekkala. Talosta on kartassa käytetty nimeä Ventinen.
Lähde: Spregtportenin karttakokelma, Ruotsin sota-arkisto
Kantatila Pekkala / Vanhapaikka
Vänttisten varhaisten vaiheiden osalta tutkimus kohdistuu suurimmaksi osaksi aikaan, jolta ei ole olemassa kirkonarkistoja. Vänttisiä tutkinut tohtori Kari-Matti Piilahti on käyttänyt lähteinään pääasiassa veroluetteloita, tuomiokirjoja ja sotilasasiakirjoja. On hankalaa ja usein aivan mahdotonta rakentaa varmoja sukuhaaroja 1500–1600-luvun lähteiden varassa. Kuitenkin, vajavaisista lähteistä huolimatta, Kari-Matti Piilahti on löytänyt Vänttisten varhaisimmaksi nimenkantajaksi Pekka Vänttisen (Peer Wenttinen), joka mainitaan talollisena Rantasalmen neljänneskunnan Voinsalmen kymmeneskunnassa vuosina 1604–1612. Hänen veljensä Heikki on ollut samassa kymmeneskunnassa isäntänä ainakin vuosina 1613–1624. Hänestä polveutuu Vänttisten kantahaara, Joutsenlahden sukuhaara. Pekka saattaa kuitenkin olla myös Heikin isä, asiasta ei ole saatu varmuutta. Tilan nimi Pekkala viittaa tosin siihen, että Pekka olisi ollut isäntänä ennen Heikkiä.
Pekkalan tila on pysynyt sukumme hallinnassa sen perustamisesta lähtien eli 400 vuoden ajan. Pekkala Vänttisineen on siis jatkanut eloaan huolimatta kaikista maatamme riepotelleista vastoinkäymisistä. Olosuhteet, joissa sukumme vaiheet nykysukututkimuksen mukaan alkavat, olivat haastavat. 1500–1600-luvun vaihteessa Joutsenlahti kuului tuolloin Rantasalmeen, jonka eteläpuolella sijaitsi Olavinlinna. Silloisten etäisyyksien mukaan mitattuna linna oli suhteellisen lähellä. Lounaassa oli Laivalinna eli nykyinen Varkaus sekä luoteeseen päin mennessä Suur-Savon silloinen keskus Mikkeli. Toisin kuin tänä päivänä vesi oli yhdistävä tekijä ja nopein liikkumisväylä. Pekkala oli siis merkittävien markkina- ja sotilaallisten tukikohtien läheisyydessä. Tämä tiesi toisaalta kaupankäyntimahdollisuuksia, toisaalta tiukempaa kruunun kontrollia verotuksineen ym. rasituksineen.
​
Kantatilan alkuaikojen oloista ei tiedetä paljoa. Tila on kuitenkin ollut 1600-luvun alussa veronmaksukykyinen. 1500-luvun lopun sotien jäljiltä toimentulo on ollut Suomessa monin paikoin epävarmaa. Vuonna 1618 laaditun maakirjan mukaan Savossa veronmaksukyvyttömiä tiloja oli yli puolet. Veroja maksavillekin täytyi myöntää helpotuksia. Kantatilan ensimmäinen varmuudella mainittu isäntä viljeli 1 ½ veromarkan suuruista perintötilaa.Vuonna 1635 Pekkalan tilalla oli kaksi hevosta, kolme lypsylehmää, hieho, sonnimulli, kuusi lammasta, kaksi karitsaa ja kaksi porsasta.
​
Tällä hetkellä kantatilalla kasvaa 15.sukupolvi Vänttisiä. Tilan nimeksi on vakiintunut Vanhapaikka.
​
Pekkala vuonna 1934
Vanhapaikka vuonna 2013
