Otto Ernest Wänttinen syntyi Viipurissa vuonna 1871 Heikki (Henrik) ja Anna Lovisa Vänttisen neljäntenä lapsena. Vaikka isän sukujuuret ulottuivat Heinävedelle, perhe eli ja vaikutti Viipurissa.

Ernest sai perusteellisen koulutuksen ja suoritti ylioppilastutkinnon Viipurin ruotsalaisessa lyseossa vuonna 1890. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, jossa hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1894 pääaineinaan matematiikka ja fysiikka sekä suoritti samana vuonna kasvatusopin tutkinnon. Hänestä tuli näin luonnontieteiden opettaja ja jo opiskeluaikanaan hän työskenteli yksityisopettajana.

Valmistumisensa jälkeen Wänttinen toimi väliaikaisena opettajana Sortavalan seminaarissa, Kuopion ruotsalaisessa yhteiskoulussa ja Helsingin ruotsalaisessa reaalikoulussa. Vuonna 1896 hänet valittiin Kotkan suomalaisen yhteiskoulun johtajaksi sekä matematiikan ja fysiikan opettajaksi, ja samalla hän hoiti Kotkan kaupungin kansakoulujen tarkastajan tehtävää. Jo saman vuoden syksyllä hänet nimitettiin koulun rehtoriksi. Kotkassa hän aloitti myös oppikirjatyön; esimerkiksi "Laskuoppi oppikouluja varten" ilmestyi vuonna 1900.

Vuonna 1901 Wänttinen siirtyi matematiikan ja kemian lehtoriksi Jyväskylän lyseoon, jossa hän työskenteli koko loppu-uransa ja toimi viimeiset vuodet, vuodesta 1917 alkaen, koulun rehtorina. Hänen vakava ja syvällinen suhtautumisensa opettajan työhön teki vaikutuksen kaikkiin, jotka hänen kanssaan kouluasioissa olivat tekemisissä. Nuorison kasvattaminen oikeuden, totuuden ja hyvän palvelukseen oli hänen elämänsä keskeinen päämäärä.

Opettajana Ernest Wänttinen tunnettiin tietorikkaana ja selkeäsanaisena. Hänen täsmällinen esitystapansa auttoi heikompiakin oppilaita ymmärtämään matematiikan usein vaikeiksi koettuja ongelmia. Hän oli vaativa opettaja, jonka tunnille ei ollut hyvä tulla valmistautumatta – läksyt piti osata, eikä tästä vaatimuksesta tingitty. Luonnonopin opetuksessa hän oli taitava kokeiden tekijä ja hyödynsi opetuksessa sekä uusimpia saavutuksia että itse suunnittelemiaan laitteita. Erityisesti mainittiin hänen suunnittelemansa ja onnistuneesti toteutettu seinätaulu sähkövirran havainnollistamiseen.

Wänttinen omisti erityistä huomiota myös koulun orkesterille, jossa hänen oma poikansakin soitti. Hän ei kuitenkaan ollut pelkästään ansioitunut koulumies, vaan vaikutti laajasti myös yhteiskunnallisissa tehtävissä. Hän kuului Jyväskylän kaupunginvaltuustoon vuodesta 1905 kuolemaansa saakka ja toimi suuren osan ajasta valtuuston puheenjohtajana.