Tyyne Alviina Wänttinen syntyi Mäntymäen taloon Esaias ja Henrika Wänttisen nuorimmaksi tyttäreksi vuonna 1906. Nuorena hän lähti maailmalle ja hakeutui sisäköksi, ensin virkamiesperheeseen ja myöhemmin Kangaslammin apteekkarille Kaarlo Koskenvuolle. Kun Koskivuo oli muuttamassa Karjalan kannakselle Metsäpirttiin apteekkariksi, hän houkutteli myös Tyynen mukaansa letkauttamalla: ”Pittäähä meijä siel Metsäpirtisskii syyvvä.”

Muutto Metsäpirttiin osoittautui elämän käännekohdaksi, sillä siellä Tyyne tapasi käsistään taitavan Väinö Oravan, joka oli tullut tekemään remonttitöitä apteekkarille. Kohtaaminen johti lopulta avioliittoon.

Sodan syttyessä Väinö joutui rintamalle ja Tyyne lähti evakkoon takaisin Savoon sukulaistensa luo Kangaslammille. Matka taittui härkävaunussa useiden päivien ajan, ja perille Unimäelle sisarensa Hilma Marian perheen luo saapuessaan Tyyne oli likainen, nokinen ja uupunut. Evakkotaival toi mukanaan myös korvatulehduksen, joka vaati leikkauksen Varkauden sairaalassa. Toipuminen ei kuitenkaan tuonut lepoa, sillä heti sen jälkeen hänet komennettiin muonitustehtäviin Kangaslammin kirkolle suojeluskunnan esikuntaan. Jouluaattokin vuonna 1939 kului lottatehtävissä.

Evakkotaival jatkui myöhemmin Väinön kotiseudulle Mynämäkeen, jossa perhe asettui aloilleen ja jossa syntyi kolme lasta. Vuonna 1948 rakennettuun rintamamiestaloon muuttivat asumaan myös Väinön vanhemmat, Maria ja Paavo Orava. Halvaantunut Maria-mummo tarvitsi hoivaa yli kymmenen vuoden ajan, ja Tyyne kantoi vastuun hänen hoidostaan muun talonpidon ohella – hän oli oman aikansa omaishoitaja.

Mynämäki oli kaukana Tyynen rakkaasta Savosta ja omista sukulaisista. Kaipuu kotiseudulle oli kova, ja puhelinlinjat kävivät kuumina, kun ”huasteltiin”. Mahdollisuuksien mukaan tehtiin myös matkoja Savoon, ja lapset pääsivät toisinaan mukaan. Perheen vahvat siteet Savoon ovat säilyneet näihin päiviin.

Lupsakka savolaisluonne auttoi Tyynettä sopeutumaan Mynämäen väkeen. Hän löysi pian tiensä seurakunnan toimintaan ja esiintyi usein tilaisuuksissa, esimerkiksi lausuen runoja. Hänestä tuli myös tuttu ja pidetty hahmo Vänttisten sukujuhlilla. Ensimmäisen kerran hän osallistui juhliin vuonna 1989 ja sai silloin ensimmäisen kerran vanhimman valtikan. Tyynen nimi kaiverrettiin valtikkaan neljänä peräkkäisenä vuonna. ”Ens kerran kun käyp, tulloo toisennii kerran”, hän tokaisi sukujuhlilla – ja piti sanansa.