Otto Vänttinen oli syntyjään savolainen kivityömiehen poika Karjalan kannakselta, mutta hän eteni urallaan aina OY Alfred A. Palmberg AB:n toimitusjohtajaksi saakka. Vaikka hän rakensi työuransa aikana kohteita ympäri maailmaa, side omiin juuriin pysyi vahvana. Otto oli tuttu näkyVänttisten kesäisillä sukujuhlilla.

Hän syntyi vuonna 1915 Pyhäjärvellä Johan Pekka (1873–1946) ja Kustaava Vänttisen (o.s. Väisänen 1873–1965) perheen yhdeksänneksi lapseksi. Isä työskenteli kivityömiehenä Hiitola–Raasuli-ratatyömaalla, ja perhe muutti työn perässä eri puolille Suomea. Kaikki lapset syntyivät eri paikkakunnilla ja Otto oli sisaruksista ainoa, joka sai laajemman koulutuksen. Hän kävi lyseota Joensuussa, Lahdessa, Sortavalassa ja Helsingissä.

Otto palveli rintamalla sekä talvi- että jatkosodassa. Välirauhan aikana hän oli aloittanut opinnot Helsingin yliopistossa ylempää oikeustutkintoa varten, mutta jatkosota keskeytti opiskelut. Myöhemmin hän totesi, että se oli lopulta onni, sillä lakiura ei olisi ollut hänen mieleisensä.

Sodan jälkeen Otto hakeutui opiskelemaan Tampereen teknilliseen opistoon insinööriksi. Hän oli avioitunut Saijansa kanssa jo vuonna 1940, ja perheeseen oli syntynyt kaksi lasta. Perheellisenä hän piti järkevänä suunnata teollisuuden palvelukseen, sillä sotakorvausteollisuus tarvitsi kipeästi teknillisesti koulutettua työvoimaa. Alasta hänellä oli jo jonkin verran kokemusta ja sukuperinteitäkin.

Palmbergin palvelukseen Otto tuli ensimmäisen kerran vuonna 1947. Välissä hän työskenteli vuoden Teräsbetonilla, mutta hänet pyydettiin takaisin. Palmberg toteutti vaativia insinöörikohteita: vesirakentamista, teollisuuslaitoksia, voimalaitoksia ja siltoja. Vuonna 1960 Otto nousi yhtiön pääosakkaaksi ja toimitusjohtajaksi. Hänen aikanaan Palmberg rakensi satakunta siltaa, satamia, teollisuuslaitoksia ja yhä teknisempiä kohteita. Rakennustoimintaa laajennettiin myös ulkomaille, muun muassa Irakiin ja Venäjälle. Otto johti yhtiötä vuoteen 1977 asti, ja hänen kerrotaan jääneen eläkkeelle ilman ainoatakaan vihamiestä – ei firmassa eikä sen ulkopuolella.

Vänttisten sukuseuran toiminnassa Otto oli mukana sen perustamisesta lähtien. Hän toimi hallituksen jäsenenä vuosien ajan ja osallistui kokouksiin tunnollisesti, vaikka asui Helsingissä. Korkeasta iästään huolimatta hän matkusti junalla Savoon kokouksiin eikä halunnut kokouspaikkaa siirrettävän maakunnan ulkopuolelle, vaikka sitä ehdotettiin. Sukukokoukset ja sukujuhlat antoivat hänelle, omien sanojensa mukaan, erinomaisen syyn vierailla Savossa – seutu, josta hän aina nautti.


Teksti: Heli Mäki