Oskari Vänttinen oli monitaitoinen puuseppä ja näkyvä henkilö 1900-luvun alkupuoliskon Varkaudessa.
Kansakoulun Oskari aloitti kymmenvuotiaana 1891 ja suoritti sen 1895 annetun päästötodistuksen (keskiarvo 8,4) mukaan erittäin hyvin arvosanoin, joukossa oli jopa kaksi kymppiä, historiassa ja käsitöissä. Molemmat
aihepiirit tulivat olemaan Oskarille tärkeitä myöhemmässä elämässä.

Ensimmäinen työpaikka Oskarilla oli vuonna 1902 Viipurissa kirvesmiehenä YK rakennuksilla, jonka jälkeen hän työskenteli Kotkassa laiva- ja mallipuuseppänä vuosina 1905-1907. Kotkassa Oskari menetti työtapaturmassa kaikki vasemman käden sormet, vain peukalontynkä ensimmäiseen niveleen asti jäi jäljelle. Mutta se ei estänyt sitkeää miestä toimimasta puuseppänä 70-vuotiaaksi.

Puolison Oskari löysi Leppävirralta kauniista Kustaavasta, o.s. Leskinen (1885–1951). Oskarin vanhempi veli, Albin, oli Helsingissä naimisissa Kustaavan sisaren Hilman kanssa.

Oskari oli työväen mies. Hän osallistui puoluetoimintaan, oli osuusliike Työnvoiman jäsen, ja hallintoelimissä ja ammattiyhdistysliikkeessä. Kunnallisessa elämässä hän on myös ollut Leppävirran kunnan raittius- ja taksoituslautakunnissa ja Varkauden tultua itsenäiseksi kauppalaksi sen raittiuslautakunnassa. Varhaisnuorison raittiuskasvatus oli hänelle läheistä. Hän seurasi aikaansa ja maailman tapahtumia tarkasti. Tyypillistä oli, että Oskari luki ääneen tärkeimmät uutiset niin politiikasta kuin tieteestä, muttei urheilusta, mitä hän piti turhanpäiväisenä. Lapsenlapset muistavat, kuinka tupa pimeni Oskarin lukiessa lehteä,
sillä lehti peitti öljylampun valon pirtissä. Joka tapauksessa Oskari oli "vaikuttaja", jonka sanaa kuunneltiin ja johon luotettiin. Hän piti tärkeänä esivaltaa, laillisuutta ja lainkuuliaisuutta. Omassa taloudessaan, josta hän piti tarkkaa kirjanpitoa, piti kaikki "rätingit" olla oikein ja laskut maksettu aikanaan.

Oskari Vänttinen rakensi talon perheelleen Varkauden Puurtilaan, Komminselän rannalle. Taloa kutsuttiin tuttuun tapaan Vänttiläksi. Kotioloissa Oskari tai Pappa, kuten häntä suvun piirissä kutsuttiin, oli huolehtivainen, ystävällinen ja läheisistään huolta pitävä ihminen. Oskari oli kuitenkin paikallisesti suuresti arvostettu veneentekijä käsivammastaan huolimatta.