Onni Vänttinen syntyi Rantasalmella Palvalahdessa 7. maaliskuuta 1885 Antti Vänttisen ja Klara Ambrusinin esikoiseksi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan reaalilyseosta vuonna 1905 ja jatkoi sen jälkeen maatalousopintoihin Kurkijoen maanviljelysopistoon, josta valmistui vuonna 1914. Työn ohessa hän suoritti myös filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1921.

Valmistumisensa jälkeen Vänttinen toimi Elisenvaaran maanviljelysoppilaitoksessa opettajana ja hoitajana vuosina 1914–1916. Vuonna 1917 hän siirtyi Suomen maanviljelys-taloudellisen koelaitoksen palvelukseen kirjanpitäjänä ja rahastonhoitajana, tehtävässä, jossa hän työskenteli vuoteen 1921 saakka.

Tämän jälkeen Vänttinen muutti Jyväskylään ja aloitti pitkän uransa Fanny ja Vilhelm Ruthin säätiön konsulenttina. Hän teki merkittävän elämäntyön pienviljelyksen neuvonnassa ja toimi samalla useissa muissa tehtävissä, muun muassa Jyväskylän seminaarin opettajana vuosina 1924–1930 sekä sotien jälkeen siirtoväen asioiden hoidon parissa.

Vänttinen julkaisi useita teoksia pienviljelyksestä. Vuonna 1930 hänet nimitettiin maatalousjärjestelykomiteaan, joka laati ehdotuksen maatalousneuvonnan keskittämisestä ja tehostamisesta Suomessa. Myös metsästys ja riistanhoito olivat hänelle tärkeitä harrastuksia: hän toimi Jyväskylän Metsästyksenhoitoyhdistyksen puheenjohtajana sekä maatalousministeriön alaisena riistanvalvojana Keski-Suomessa.

Kunnallisissa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä Vänttinen oli aktiivinen. Hän toimi muun muassa Jyväskylän kaupungin maatalouslautakunnan puheenjohtajana kymmenen vuoden ajan sekä kaupungin asutuslautakunnan puheenjohtajana noin kuuden vuoden ajan. Lisäksi hän johti kaupungin, maalaiskunnan ja Säynätsalon siirtoväen vuokraustoimikuntia. Talvisodan aikana hän toimi Jyväskylässä väestönsuojelutoimiston päällikkönä ja sodan ajan vss-piiripäällikkönä.

Onni Vänttinen tunnettiin rattoisana seuramiehenä, jonka välitön ja hyväntahtoinen huumori auttoi usein keventämään vaikeitakin tilanteita ja loi ympärilleen valoisaa ilmapiiriä.