Lydia Sikanen syntyi vuonna 1873 Joroisissa rusthollari Aleksander Sikasen perheeseen. Hän oli kartanon tytär, joka kasvoi ympäristössä, jossa työn, sivistyksen ja vastuun merkitys opittiin varhain. Vuonna 1896 Lydia avioitui ammattisotilas Johannes Vänttisen kanssa. Perheen kaksi vanhinta poikaa, Eino Julius ja Lauri Johannes, syntyivät Joroisissa.

Vuonna 1899 perhe muutti Rantasalmelle ja hankki omistukseensa Puikonniemen kartanon. Se oli aikansa moderni maatila: päärakennuksessa oli kuusi huonetta, sikala ja navetta oli rakennettu betonista, navetassa oli tilaa 30 lehmälle ja kaikkiin rakennuksiin oli vedetty vesijohto – harvinaista maaseudulla 1800–1900-lukujen vaihteessa. Tilalta myytiin maitoa osuusmeijeriin sekä lihaa ja munia paikkakunnalle. Metsistä saatiin tuloja saha- ja polttopuilla, ja lisäksi kartanolla toimi menestyksekäs turvepehkutehdas.

Johannes Vänttinen ehti isännöidä kartanoa vain lyhyen aikaa ennen kuolemaansa heinäkuussa 1912. Kartano jäi perikunnalle, jonka pääosakkaana oli leskiemäntä Lydia. Rantasalmella perheeseen oli syntynyt vielä neljä lasta: Vilho Aukusti (1900), Aino Hellevi (1903), Heimo Ilmari (1906) ja Toivo Armas (1910). Johanneksen kuollessa vanhin poika Eino Julius oli vasta 15‑vuotias ja nuorin, Toivo Armas, vain kaksivuotias.

Ensimmäinen maailmansota ja sen myötä koko maahan julistettu sotatila tekivät taloudellisesta tilanteesta äärimmäisen vaikean. Siitä huolimatta Lydia osoitti poikkeuksellista sitkeyttä ja johtajuutta. Hän piti Puikonniemen kartanon toiminnassa kahden vuosikymmenen ajan, huolehti lapsistaan ja toimi kyläyhteisön keskushahmona. Kartanossa järjestettiin iltamia, valistustilaisuuksia ja muuta yhteistä toimintaa – Puikonniemi oli kylän sydän.

1930‑luvun alun lama ja velkataakka kävivät lopulta ylivoimaisiksi, ja kartano myytiin pakkohuutokaupassa vuonna 1935. Lydia muutti tämän jälkeen tyttärensä Ainon mukana Jääskeen, jossa hän eli elämänsä viimeiset vuodet. Hän kuoli vuonna 1959.

Teksti: Heli Mäki