Loviisa Kettunen avioitui suutari Taavetti Vänttisen kanssa vuonna 1896. Nuori pari asettui asumaan Joutenjoen torppaan Kangaslammille. Perhe kasvoi kuudella lapsella: torpassa asui vanhempien lisäksi neljä poikaa, kaksi tytärtä sekä Taavetin äiti Maria Vänttinen, joka muutti Joutenjoelle vuonna 1903.

Vuonna 1910 perhe muutti Hevossaaren torppaan, jossa syntyi vielä yksi poika. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1912, Vänttiset muuttivat Saviahon torppaan, joka kuului Lumpeelan taloon. Saviaho oli vanha sotilastorppa, perimätiedon mukaan rakennettu jo vuonna 1808. Taavetti ja Loviisa olivat torpan viidennet asukkaat. Torppa käsitti tuvan ja kaksi kamaria, ja se sijaitsi Pisamalahden rannalla Joutsenlahdesta tulevan talvitien varrella. Kangaslammin kirkolle oli matkaa puolitoista kilometriä. Saviahossa perheeseen syntyi vielä nuorimmainen vuonna 1915, ja talossa asui tuolloin yhteensä kymmenen henkeä.

Taavetti harjoitti suutarin ammattia kotonaan ja teki torppakontrahtiin kuuluvat possakat. 1918–1919 Eurooppaa koetteli espanjantaudiksi kutsuttu influenssapandemia, joka surmasi maailmanlaajuisesti 30–100 miljoonaa ihmistä. Oireet muistuttivat tavallista influenssaa, mutta jälkitaudit, kuten keuhkokuume, olivat usein kohtalokkaita. Tuohon aikaan ei ollut lääkkeitä, jotka olisivat tehonneet virukseen. Suomessa tautiin kuoli noin 25 000 ihmistä.

Espanjantauti vei myös Saviahon isännän. Taavetti Vänttinen menehtyi vuonna 1919 vain 46‑vuotiaana, ja muutaman päivän kuluttua hänen perässään kuoli myös hänen äitinsä Maria.

Loviisa jäi yksin lastensa kanssa hoitamaan torppaa ja selviytyi kontrahdin velvoitteista. Miestyöpäivän tekijän tuli olla vähintään 24‑vuotias, joten kaksi yli 20‑vuotiaan tekemää työpäivää vastasi yhtä miestyöpäivää – vaatimus, joka teki lesken arjesta entistä raskaampaa. Vuonna 1923 Loviisa sai kuitenkin lunastettua torpan itselleen torpparilain perusteella. Vuosina 1933–1934 rakennettiin uusi asuinrakennus.

1930‑luvun lopulla kolme pojista sekä vanhin tytär muuttivat pois Kangaslammilta. Loviisan luona jatkoivat asumista vanhin poika Väinö, nuorin poika Armas sekä tytär Iida. Armas avioitui vuonna 1945 ja muutti Rantasalmelle.

Loviisan pojista Eero Vänttinen (1909–1993) palasi Saviahoon vuonna 1946 vaimonsa Ainon ja lastensa kanssa. Hän otti haltuunsa isännyyden. Muuttokuorma tuotiin naapuriniemen talon pihaan, josta perhe ja tavarat soudettiin vastarannalle – Saviahoon ei vieläkään johtanut kärrikelpoista tietä.

Teksti: Paavo Vänttinen