Heinäveden Vänttisten sukuhaaraan kuuluva Helmi Karvinen avioitui Martti Vänttisen kanssa vuonna 1944. Nuoren parin muuttaessa Alapihan Vänttiseen talossa asui tuolloin myös Martin veli Väinö perheineen, appiukko Alfred sekä seitsemän siirtolaista – yhteensä 14 henkeä saman katon alla. Ruokapöytään sai siis kantaa evästä reilulla kädellä. Lauantaisin leivottiin kaksi suurta perunakukkoa, yksi pöydän kumpaankin päähän. Helmi ja Väinön vaimo Anna jakoivat keittiövuorot viikon välein. Omia tiloja ei Helmillä ja Martilla aluksi ollut, vaan heidän petinsä sijaitsi talon suuressa tuvassa.

Alapihassa riitti työtä. Karjaa oli toistakymmentä päätä ja hevosia kolme – siihen aikaan se oli huomattava määrä. Myöhemmin koitti aika, jolloin Helmi ja Martti asuivat lastensa Erkin ja Taimin kanssa keskenään. Appiukko Alfred kuoli vanhuuteen vuonna 1956.

Helmin elämään mahtui myös surua: molemmat pojat menehtyivät ennenaikaisesti, mikä jätti syvän jäljen hänen elämäänsä. Raskaista kokemuksista huolimatta Helmi oli tarmokas ja ulkotöistä pitävä ihminen. Hän kertoi kiertäneensä siskonsa Saimin kanssa kylällä viljan leikkuussa ja tähkien keruussa, ja kotona riitti peltotöitä yllin kyllin.

Helmi oli taitava käsitöiden tekijä. Maalaistalossa mattojen kutominen oli luonnollinen osa arkea, ja Helmi hallitsi sen taidon erinomaisesti. Hänen emännyytensä aikana Viitalahdessa toimi aktiivisesti Viitalahden sonniosuuskunta 1940‑luvun lopulta 1960‑luvun alkuun. Astutuksia oli viikoittain, ja avustustehtävät lankesivat usein juuri Helmin hoidettaviksi. ”On tässä oltu rekenä jos kelkkanakin”, hän tapasi sanoa pilke silmäkulmassa.


Teksti: Heli Mäki