Eila Sisko Räisänen oli äitinsä Hilma Marian os. Vänttinen kautta Mäntymäen Vänttisten
sukukuntaa. Hilma avioitui naapurin pojan Oskari Räisäsen kanssa, ja lapsikatraan neljäntenä
syntyi Eila Sisko. Perhe asui Unimäen taloa Harjurannalla. Yhteistalouteen kuului useampi
perhe, kaikki isä Oskarin sukua.

Lähtökohdat Eilan lapsuudelle olivat haastavat. Kuolema tuli tutuksi Eilalle pienestä pitäen.
Neljän vuoden aikana 1920-luvun alkupuolella Unimäeltä kuoli erilaisiin sairauksiin neljä aikuista
ja kaksi lasta. Eila äitinsä, sisarensa, veljensä, setänsä ja tätinsä ja vielä yhden lähisukulaisen.
Eila Räisänen vietti muutamaa viimeistä vuotta lukuun ottamatta koko ikänsä Unimäellä. Työtä
tarjosivat normaalin maatalouden lisäksi Unimäellä sijainneet kylän posti, käsivälitteinen
puhelinkeskus, kylän lääkekaappi ja alakoulu. Eila tuli kyläläisille tutuksi ja oli hyvin
palveluhenkinen ihminen.

Yhdessä sisarensa, jo 1960-luvun alussa leskeksi jäänen Elman (Pöllänen) kanssa he
hallinnoivat Unimäkeä 1950-luvulta lähtien. Unimäen tupa oli aina hieno kangaspuineen, pitkine
pöytineen ja penkkeineen, räsymattoineen ja isoine ikkunoineen. Postilla käydessä oli mukava
kurkistaa Eilan kesähuoneeseen, joka oli tuvan oven pielessä. Siellä kukkivat maljakossa
tuomet ja sireenit.

Eila Räisäsellä oli aina aikaa niin läheisille kuin kyläläisillekin. Eilalle luonteenomaista oli
tasapuolinen ja avoin suhtautuminen kanssaihmisiin. Elämänmyönteisyys ja leikkisyys olivat
hänen ”tavaramerkkejään”.

Urheilun, varsinkin pesäpallon ja hiihdon, seuraaminen oli Eilalle rakasta. Lukuisat tunnit hän
vietti pesäpallokentän reunalla tai hiihtokilpailuissa kannustaen läheistensä lapsia ja
nuoria.

Teksti: Tapani Vänttinen